sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Eteenpäin, pakkasista huolimatta

Pieniä väripilkahduksia jo!
 

Harmaamalvikin alkuja. Nämä ovat patalaiskaystävällisiä, leviävät ja kukoistavat huonosta hoidosta huolimatta. Ehkäpä siksi ne ovatkin niin tavallisia koristekasveja?

Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) on suurikokoinen, monivuotinen malvakasvi, jota kasvaa luonnonvaraisena Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa harmaamalvikkia tapaa lähinnä puutarhojen koristekasvina.

Harmaamalvikki kasvaa 100–150 cm korkeaksi. Kasvi on pysty ja harmaan tähtikarvan peittämä, joka antaa erityisesti lehdille harmahtavan värin. Lehtilapa on munuaismainen, 3–5-halkoinen ja puikealiuskainen. Kukat ovat tavallisesti vaaleanpunaisia ja sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukan ulkoverhiö on kolmiliuskainen ja tyvipuoliskosta yhdyslehtinen, teriö on 5 cm leveä. Harmaamalvikki kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Siemenet kypsyvät seleissä kiekkomaisissa lohkohedelmässä.

Muista malvakasveista harmaamalvikki muistuttaa eniten rohtosalkoruusua (Althaea officinalis).
Via Wiki.


Esikot ovat pienen pieniä, mutta sitkeästi ne jo työntävät kukkaa.

Esikot (Primula) on esikkokasvien heimoon kuuluva suku, jossa on 400–500 lajia. Lisäksi koristekasveina käytetään hybrideitä. Esikkoja kasvaa villeinä pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä, Etelä-Amerikan vastaavassa ilmastossa sekä korkealla Etiopian, Indonesian ja Uuden Guinean vuorilla. Monia esikkoja kasvatetaan koristekasveina; joitakin käytetään rohtoina. Esimerkiksi kultaesikosta (Primula auricula) on kehitetty erilaisia lajikkeita ja hybridimuotoja koristekasveiksi yli 350 vuoden ajan.
Esikot kasvavat kosteassa, ravinteikkaassa maassa yleensä varsin varjoisissa paikoissa.
Monivuotiset esikot kukkivat varhain keväällä. Suvun tieteellinen nimi Primula tulee sanasta ensimmäinen (lat. Primus) ja viittaa kasvin aikaiseen kukkimiseen. (Via Wiki)

Epäilen minun esikkoni olevan Japaninesikkoa ulkonäön perusteella - totutusti en sen lajia tiedä :).

Japaninesikko (Primula japonica) on esikoiden sukuun kuuluva laji. Se on lähtöisin nimensä mukaisesti Japanista. Kasvi on 40-50 cm korkea. Lehdet ovat muodoltaan liuskaiset ja niiden reuna on sahalaitainen. Kukat ovat punaisia tai valkoisia, niissä on kukkaperät ja ne ovat päällekkäin muodostaen kiehkuroita. Japaninesikko kukkii kesäkuulta heinäkuulle. Kasvi menestyy puolivarjossa kosteassa ja multavassa maassa. Sitä voidaan lisätä paitsi siemenistä, myös jakamalla. jakaminen voidaan tehdä 3-4 vuoden välein ja oikea aika on heti kukinnan jälkeen. (Via Wiki)

En ole esikoitani ikinä jakanut, olisikohan aika ja tarpeen? Varmaan...

 

Sinivuokoista puhumattakaan, kukkavarsi on reilut pari senttiä.

Sinivuokko eli lehtosinivuokko (Hepatica nobilis tai Anemone hepatica; aiemmin myös Hepatica triloba) on sinikukkainen, keväisin kukkiva melko pienikokoinen leinikkikasvi.

Sinivuokko on monivuotinen, 10–15 senttimetriä korkeaksi kasvava ruohokasvi. Elomuodoltaan sinivuokko on puolipiilijä eli hemikryptofyytti. Sen juurakko on pystykasvuinen. Varsia on yhdestä seitsemään. Sinivuokon aluslehdet kasvavat ruusukkeena ja ne ovat nahkeat, väriltään tummanvihreät. Vuoden uudet lehdet aloittavat kasvun kukinnan päättyessä, ja kasvavat alkukesän ajan. Ne talvehtivat vihreinä ja lakastuvat vasta seuraavan vuoden kesällä. Lehtien ruodit ovat 8–20 senttimetriä pitkät ja karvaiset. Lehtilavat ovat kooltaan 4–8 × 5–9 cm, herttatyviset ja kolmihalkoiset. Yksittäiset liuskat ovat ehytlaitaiset, alta karvaiset ja usein myös punertavat. Sinivuokon kukat kehittyvät yksittäin lyhyiden vanamaisten varsien latvoihin. Kukan alla on kolme verholehtimäistä ehyttä ylälehteä. Terälehtiä vastaavia kehälehtiä on 6–8 (–12). Kukat ovat väriltään yleisimmin sinisiä tai sinivioletteja, joskus myös valkoisia, punaisia tai kirjavia. Emilehtiä on 10–30. Sinivuokon hedelmät ovat vuokoille ja muille leinikkikasveille tyypillisesti pähkylöitä, jotka muodostavat pallomaisen hedelmystön. Pähkylät ovat 4–5 millimetriä pitkiä ja niissä on lyhyt, yhden millimetrin ota. Muurahaiset levittävät pähkylöitä, sillä niissä on muurahaisia houkutteleva lisäke eli elaiosomi. (Via Wiki)

Vai niin, taas opin jotain uutta! Pattitilanne, koetan päästä murkuista eroon ja kuitenkin puutarhassani on kasvi, joka houkuttaa niitä pysyäkseen hengissä. Hitsin vitsit! Mitä tässä nyt oikein tehdä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos persauksille potkaisusta :)